Uutta energiaa Etelä-Karjalan kyliin!

Matkatessani aamulla töihin näen kuntakeskuksessa reilun joukon ikääntynyttä väkeä odottamassa kaupan ovien aukeamista tai pitämässä aamukokoustaan. Iltapäivällä ajaessani töistä pois saatan nähdä vilaukselta muutaman nuoren ajamassa pyörillään tai viettämässä aikaa kylällä.

Herää kysymys, missä mahtaa olla kaikki nuoriso, tai ikäiseni ihmiset? Kyliltä ei tunnu olevan kateuksissa ainoastaan nuoriso, vaan väki kokonaisuudessaan. Väen vähentymisen myötä myös tapahtumavalikoima uhkaa yksipuolistua ja jäädä vain muutamien aktiivisten toimijoiden harteille. Nuorisoa voi olla vaikeaa saada mukaan ainankaan siihen tavanomaisimpaan kyläyhdistystoimintaan, sillä se ei välttämättä vastaa nuorison arvomaailmaa tai osu nuorten kiinnostuksen osa-alueisiin. Eikös kuitenkin väen vähentyessä tunnelma voisi hiipumisen sijaan tiivistyä? Kokisin, että se vähäinen, mutta arvokas nuoriso, joka meidän Etelä-Karjalan kärkeämme asuttaa, tulisi ottaa paljon paremmin mukaan alueemme uudistamistoimiin. Se voi vaatia aluksi ponnistuksia, mutta mistä muualta me voisimme saada pontta uudistumiseen ja kehittymiseen yhtä hyvin kuin nuorisolta?

Kylillä on vielä elämää

Työssäni toimin paljon kyläyhdistysten parissa, joita huomasin olevan runsain mitoin. Minä olin elänyt jo siinä luulossa, että meidän kylämme ovat toiminnasta hiljentyneet. Onnekseni olen saanut huomata, että toimintaa yhä on. Tosin kyläyhdistyksistäkään en ole onnistunut nuorisoa löytämään, mutta sen sijaan löysin yhdistystoiminnan merkityksen maaseutuyhteisöissä. Kyläyhdistykset ovat kyläläisten edunvalvojia ja nykyisellään yhä enemmän myös erilaisten palveluiden tarjoajia. Yhdistykset voivat tarjota monenlaista aktiviteettia kylien ylläpitämisestä yhteisiin juhliin, tai kuten Ruokolahden pienessä kylässä Tarkkolassa, yhdessä näytelmiä pitäen. Monissa kyläyhdistyksissä on viety menestyksekkäästi eteenpäin monia ilmastoviisaita menetelmiä ja otettu käyttöön laajakaistaa tai aurinkopaneeleita ja tehty ympäristön raivausta. Vaikka mahtavaa ja innovatiivista toimintaa järjestetään, niin yhä yleisempää tuntuu olevan se, että yhdistys on lakkautumassa tai toimintaa ei enää ole. Miten meidän kylillemme käy, jos siellä ei ole ketään pitämässä meistä huolta, järjestämässä aktiviteettejä ja huolehtimassa ympäristön siistimisestä?

Parasta maaseudulla

Varttuminen maaseudulla on näyttänyt minulle sen parhaita puoliansa – maalla on tilaa toteuttaa itseänsä ja siellä pääsee helposti luonnon helmaan. Mikäpä sen mukavampaa kuin pitkän päivän jälkeen poikkeaminen metsikössä kävellen tai järvellä kalastaen. Minun elinaikanani yhteiskunnallinen rakennemuutos ollut käynnissä jatkuvasti ja vieläpä kiihtyneeseen tahtiin. Tämän rakennemuutoksen seuraukset ovat selkeästi nähtävillä tämän päivän maaseutualueilla – väestönkasvu on useilla alueilla voimakkaasti taantunutta ja tyhjentyneet mummonmökit, sekä maatilat näyttäytyvät maaseutumaisemassa. Tyhjilleen jääneet kiinteistöt rapautuvat jäädessään vähäiselle käytölle ja pikkuhiljaa luonto alkaa levittäytymään pihapiiriin, jonka jälkeen unohtuneet kiinteistöt heikentävät maaseutualueiden maisemallista arvoa. Näille alueille leviävät myös helposti haitalliset vieraslajit, joiden hävittäminen ilman maanomistajan lupaa ei ole sallittua. Kiinteistön omistajia voi olla vaikeaa saada kiinni, sillä monet asuvat toisella paikkakunnalla. Tämä on omiaan haitallisten vieraslajien voittokulkueelle meidän luontaisten kasviemme kustannuksella.

Tehdään maaseutualueista yhdessä elinvoimaisia

Näiden aihepiirien parissa me maaseudun kehittäjät toimimme jatkuvasti. Näihin haasteisiin olemme kehittäneet osaratkaisuna kyläenergiaa- hankkeen. Sen tarkoituksena on nostaa esille kyläyhdistystoiminnan merkitystä ja myös sen potentiaalia ilmastonmuutoksen hidastamisen näkökulmasta. Hankkeessa levitetään tietoa haitallisista vieraslajeista ja niiden kitkennästä, pyritään elvyttämään yhdistystoimintaa avustamalla kylämiljöiden siistimistalkoissa ja levitetään ennen kaikkea tietoa meneillään olevista haasteista tarjoamalla niihin myös ratkaisuehdotuksia. Yhdistystoiminta on tiivistä ryhmätoimintaa, jolloin ryhmäytymisprosessien ymmärtämisestä on apua haasteita kohdatessa. Kaikilla yhdistyksillä ei ole kuitenkaan käsissään samankaltaiset haasteet. Toiset ovat ryhmätoiminnan pioneereja, mutta voi olla, että yhdistyksen toiminta kaipaisi uudistusta, tai päinvastoin. Hankkeessa jaetaan tietoa täsmäkoulutuksin, pitäen silmällä kunkin yhdistyksen yksilöllisiä tarpeita. Maaseudut ovat loistavia asuinalueita, jonka vuoksi hankkeessa edistetään myös asuinedellytyksiä tiedottamalla toimivien nettiyhteyksien merkityksestä maaseutualueilla ja tietoa niiden hankintaan saatavasta tuesta. Tämän hankkeen jälkeen toivoisin, että voisin tavata työssäni enemmän nuorisoa, nähdä uudenlaista yhdistysaktiivisuutta kylämiljöissämme ja tienvarsia, joita koristaa maamme luontaiset kasvit valtavien lupiinimattojen sijasta. Tule mukaan seuraamaan blogia niin pääset matkalle tutustumaan maaseudun elämään, sen parhaisiin puoliin ja niihin haasteisiin, joita maaseudulla voi kohdata. 

Tämän raikkaan tuulahduksen Etelä-Karjalan kehittämisestä tarjosi Riina Nokelainen, se nuoremman sukupolven edustaja ja Kärki-Leaderin työntekijä.

Ota yhteyttä
    • Yhteystiedot

      Parikkalantie 45,
      59100 Parikkala
      Ma – Pe: 9:00 – 15:00
      Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
      Katso kaikki yhteystiedot

    • Liity jäseneksi

      Täytä jäsenlomake

      Seuraa myös

      Facebookissa